Viikonloppu Busanissa
Meillä oli aivan huippu hauska retki Busaniin, Etelä-Korean kaakkoiskärkeen. Matkalla sattui ja tapahtui vaikka ja mitä, eli jos en tässä kaikkea jaksa tai kehtaa kertoa niin tulkaa myöhemmin kysymään 
Erityisesti eräs hollantilainen kaveri herätti meissä suurta hilpeyttä!
Lähdimme lauantai aamuna aikaisin pikku bussilla ajamaan kohti Busania. Matka kesti noin kuutisen tuntia. Bussin ikkunoista näkyi hienoja vuorimaisemia. Korea ei tosiaankaan ole mikään lätty, vaan täällä on paljon metsän peittämää vuoristoa. Silloin tällöin vuoren rinteillä metsän keskellä näkyi hautakumpuka tai jotain muistomerkkejä. Näytti jotenkin hassulta, kun niitä kumpuja näytti olevan keskellä ei mitään.
Busanin rantakaupunkiin saavuimme noin kahden aikaan päivällä. Heitimme tavarat hostelliin ja suuntasimme saman tien rantaan. Meillä oli täydellinen kesä sää ja hiekka tuntui ihanalta varpaiden välissä! Pojat uskaltautuivat jopa uimaan, mutta meille tytöille (minä ja Minttu) vesi oli vielä liian kylmää. Chillailimme siinä rannalla päivän ja joimme kylmiä juomia. Siellä oli myös paraati mitä kävimme katsomassa. Vähän myöhemmin päätimme kävellä katsomaan kalamarkkinoita.
Myöhemmin illalla oli ilotulitusta! Siinä ilotulituksia katsellessamme kuuntelimme, kun eräs vanhempi mies soitti kitaraa ja lauloi erilaisia covereita. Meidän teki hurjasti mieli tanssia ja aloimmekin pyörähdellä siinä miehen edessä. Yhtäkkiä ympärillemme kerääntyi suuri joukko yleisöä katsomaan meidän tanssia. Pyysimme pikkutyttöjä tanssimaan meidän kanssamme ja he olivat soikeina onnesta! Yksi papparainenkin halusi tanssia ja hän olikin hyvä viemään!
Vielä myöhemmin illalla menimme yhdessä syömään ja hieman rilluttelemaan baariin.
Sunnuntaina olikin vuorossa Busan Aquarium ja haisukellus!!! Ai että minua jännitti! Kuuntelimme ensin pienen breefauksen ennen kuin sukellukset alkoivat. Me menimme sukeltamaan vasta seuraavassa ryhmässä joten saimme ensin kierrellä aquariumissa.
Kun oli meidän vuoro sukeltaa, vedimme märkäpuvut päälle ja menimme harjoitus altaasee. Siellä kävimme läpi kaikki käsimerkit, mitä piti veden alla tietää, ja harjoittelimme veden alla hengittämistä! Se täytyy sanoa, että en ehtinyt olla yhtään niin huolissani haiden kanssa uimisesta kuin veden alla hengittämisestä! Sukellus kesti noin 30 minuuttia ja sen aikan hait uivat meidän ympärillä, ja saimme kerätä haiden pudottamia hampaita altaan pohjasta.
Muuta emme sunnuntaina ehtineet tehdä. Loppu iltapäivän ja alku illan ajelimme bussilla takaisin Souliin. Huippu reissu oli, kerta kaikkiaan! Loppuun kuvia.
DMZ eli demilitarisoitualue
Koulun kansainvälinen osasto järjesti taas retken meille vaihtareille. Tällä kertaa tunnelma oli hieman erilainen kuin viimeksi. Huvipuiston hilpeys oli tiessään ja tilalla oli painostava jännite Etelä- ja Pohjois-Korean rajalla.
Kävimme ensin USA:n armeijan Soulin tukikohdassa. Siellä kuuntelimme esityksen Korean tavasallan ja USA:n välisestä yhteistyöstä, ja Korean sotaisasta historiasta. Erittäin mielenkiintoinen esitys. Söimme lounaan armeijaihmisten ympäröimänä. Oli muuten hyvää ruokaa. Grillattu kana kiinalaisittain valmistettujen vihannesten kanssa, ja rehellistä, tuoretta salaattia! Se on oikeasti harvinaista herkkua täällä. Ja jälkiruoaksi sai jäätelöä.
Matkalla DMZ:lle näimme piikkilanka-aitaa ja vartiokoppeja, jotka reunustivat Hanjokea. DMZ:llä kävimme 3.ssa tunnelissa, minka Pohjois-Korealaiset olivat kaivaneet, pyrkiessään salaa Etelä-Koreaan. Siis sotilaallisessa mielessä, ei pakolaisina. Tunneli ulottuu 73 metrin syvyyteen ja on 300 metriä pitkä, ainakin siltä osin mihin turistit päästetään.
Tunnelin jälkeen menimme Dora vuoren observatorioon, mistä pääsimme katsomaan kiikareilla Pohjois-Korean puolelle. Kuvia ei saanut ottaa kuin vähän kauempaa. Oli sumuinen päivä joten paljoa emme nähneet, mutta ehkä se oli vain hyvä, koska silloin eivät nähneet Pohjois-Korealaisetkaan meitä. Ehkä…
Observatorion jälkeen menimme JSA:lle eli Joint Security Arealle. Nyt menimme oikeasti demilitarisoidunalueen sisälle. Kuvaaminen oli ehdottomasti kielletty paitsi erikseen nimetyillä kohdilla, erikseen nimettyyn suuntaan. Pääsimme YK:n sinisiin parakkeihin, missä käydään keskusteluja Etelä- ja Pohjois-Koreoiden välillä. Parakissa sisällä oli mahdollisuus käydä Pohjois-Korean puolella, ainakin poliittisesti. Parakkien välissä maassa saattoi nähdä kivijalustan joka osoitti missä maiden raja meni. Jos parakissa meni toiselle puolelle pöytää, oli Pohjois-Korean puolella. Pakko oli käydä. Kyllä vähän jännitti. Alueella pystyi aistimaan korkean jännityksen.
Parakkien takana oli iso valkoinen rakennus. Se kuuluu Pohjois-Korealle. Sen portailla seisoi P-K sotilas tarkkailemassa meitä. Toinen sotilas oli kuulemma talossa sisällä ja tarkkaili meitä ikkunnan läpi. Paikan päällä oli vaikea ottaa kuvia, koska hymyillä ei kehdannut…
Menimme myös toiselle tarkkailupaikalle. Siellä olimme kolmelta ilmansuunnalta Pohjois-Korean ympäröimänä. Saatoimme nähdä Pohjois-Korealaisen kylän, joka sijaitsi demilitarisoidulla alueella. Kylä oli kuulemma lähes tulkoon autio. Näimme myös sillan, joka on nimeltään “Bridge of No Return” eli “Silta, jolta ei ole paluuta”. Tällä sillalla vaihdettiin vankeja, ja jos sillan ylitti, ei takaisin ollut tulemista. Ainoa henkilö joka on palannut takaisin mentyää liian pitkälle oli muistaakseni presidentti Nixon.
DMZ on mielenkiintoinen paikka. Se on toisaalta erittäin surullinen ja ahdistava paikka, mutta silti täynä elämää. Koska alueella ei ole liikkunut ihmisiä kymmeniin vuosiin, siitä on kehittynyt luonnonsuojelu alue ja turvapaikka monille eläimille ja kasveille. Satuin näkemään bussin ikkunasta peuran makoilemassa pensaiden välissä, piikkilanka-aidan takana.
Loppuun kuvia.
Konkukin kevättä
No nyt voi jo oikeastaan alkaa puhu kesästä. Viime viikolla oli jo yli 20 astetta lämmintä ja nyt alkaa luontokin vihertää.
Viime viikko oli myös keskivaiheen koeviikko. Selviydyin kunnialla kaikista kokeista: Labor economics 20/25, International cooperation teksti 92/100. Korean koe saadaan takaisin vasta tänään illalla, mutta varmasti sekin meni hyvin.
Tässä vähän keväisiä ja kesäisiä kuvia.
Tokyo, Japan: Viimeinen päivä
Hävettää miten tämä blogin pitäminen on jäänyt vähäiselle… Tässä nyt tulee viimeiset kuvat ja tapahtumat Japanista.
Viimeisenä päivänä kävimme Sensojin temppelillä, mikä on Tokion vanhin temppeli. Siellä oli myös Nakamisen ostoskatu, mikä oli täynä tuliaiskauppoja.
Matkalla lentokentälle eräs nainen sai meistä hyvät naurut. Kun odottelimme pääsyä lentokenttäjunaan, huudahdimme hämmästyksestä kun junan sisällä tuolit kääntyivät itsestään ympäri!! Eihän meillä Suomessa mitään tuollaisia hienouksia ole…
Tässä viimeiset kuvat Japanista.
Tokyo, Japan: Toinen päivä
Tänään oli vuorossa Ueno, Tokio Station, Ginza, Odaiba ja Akihabara. Tällä kertaa söimme aamupalan kahvilassa: patonki ja kirsikankukkalatte.
Uenossa halusimme nähdä Ameyokon ostos kadun, mutta olimme liikkeellä liian aikaisin, mikään ei ollut vielä auki. Päätimme palata sinne myöhemmin ja mennä ensin katsomaan päivän muut kohteet. Akihabata, missä on Tokyo Anime Center, ja mikä on otakuiden (nörttien) paratiisi, oli myös hiljainen niin aikaisin aamusta, että jouduimme palaamaan sinnekin myöhemmin.
Menimme metrolla Tokyo Stationille ja siellä meidän oli takroitus mennä ihailemaan keisarillista palatsia, mutta palatsi olikin suljettu! Olimme yllättyneitä, koska paikka kuitenkin kuhusisi turistiryhmiä, mutta kaikki jäivät vain ihastelemaan parkkipaikkaa ja ulointa muuria. Hö. Vaihdoimme suunnitelmaa ja lähdimme kävelemään kohti Ginza, minkä sanotaan olevan saman veroinen kuin Manhattanin 5th avenue. Ja kyllähän sieltä löyti Guccia, ja Louis Vuitton, ja Tiffany & Co.!!!
Ginzasta otimme metron ja menimme Odaibaan, mikä on valtava viihdealue Tokion rannassa. Siellä oli Palette Town, mikä on valtava ostosalue, Fuji TV:n päämaja, ja vaikka mirä muuta. Palette Townissa kävimme vain syömässä, mutta kyllä sieltä jokin pieni muisto lähti myös mukaan KiddyLandista :p
Ajattelimme kävellä takaisin Sateenkaarisiltaa pitkin, mutta koska olimme jo kävelleet päivän aikana niin paljon, niin päätimme ottaa metron takaisin Akihabaraan. Nyt oli nörttien suosima kaupungiosa herännyt kunnolla henkiin. Muusikki pauhasi kaduille kaiken maailman kauposta, ja sisäkköasuiset tytöt mainostivat kaduilla MaidCafeita. Meidän oli pakko mennä kokeilemaan yhtä sellaista kahvilaa. Huh! Se oli mielenkiinoista 
En taida tässä jaksaa selittää eli se ketä kiinnostaa niin tulkoot kysymään myöhemmin millaista oli. Kuvia ei saanut kahvilassa ottaa, mutta Minttu otti pari salakuvaa. Vähän ne kuvat on heilahtaneet, mutta ehkä niistä saa jonkin näköisen kuvan. Illalla menimme vielä takaisin Uenon ostoskadulle ja voi sitä väen määrää! Oli himppasen erilaista kuin aamulla!
Kotimatkalla kävimme aistimassa Shinjukun yöelämää, mutta emme oikein löytäneet paikkaamme sileltä. Menimme siis takaisin kotikadulla ja söimme aivan ihanaa sushia!!! Nam. Siinä oli ylensyönti lähellä! Laitan tähän loppuun kuvia ja seuraavassa artikkelissa on jo kotiinlähdön aika.
Tokyo, Japan: Ensimmäinen päivä
Heräsimme aikaisin aamulla ja söimme aamupalan hotellin ravintolassa. Aamupalaksi oli tarjolla paahtoleipä, hilloa ja voita, paistettu kananmuna, pieni kinkkuviipale, puolikas prinssinakki, pieni pala banaania, pieni salaatti ja mehu,tee tai kahvi… Olihan se ihan ok aamupala, mutta ei ihan 5 €:n arvoinen.
Tänään oli ohjelmassa Shinjuku, Harajuku, Shibuya, Roppongi ja Shiodome.
Menimme Shinjuku Gyoen National Gardeniin ihailemaan kirsikankukkia, emmekä olleet ainota. Puiston porteille oli kerääntynyt ihmisiä kameralaukut olalla ja kolmijalat kainalossa. Satuimme paikalle täydelliseen kirsikankukka aikaan! Puisto oli aivan mieletön! Näimme valtavasti kirsikankukkia! En pysty tarpeeksi sanoin kuvailemaan sitä näkyä, joten kuvat puhukoon puolestaan.
Shinjuku Gyoen jälkeen menimme Harajukuun missä oli Meiji Jingu pyhäkkö. Siellä oli temppelialueen keskellä valtava puu, minkä juurelle ihmiset jättivät ruokouksia. Koska olimme viettäneet liikaa aikaa edellisessä puistossa kirsikankukkia ihaillen, ei meillä ollut aikaa jäädä tähän puistoon, joten jatkoimme matkaa kohti Shibuyaa. Kävelimme vähän matkaa Omotesandon ostoskatua, missä oli paljon luksus kauppoja, kuten Burberry, Dolce&Gabbana ja MARIMEKKO!
Shibuyassa emme oikeastaan muuta katsoneet kuin Shibuyan asemalla olevan Hachiko patsaan 
Asemalla sen sijaan taistelimme pitkään metrolipun hankinnassa. Tokiossa on kolme eri metroyritystä ja oli vaikea löytää, mikä lippuluukku myy minkäkin linjan lippuja. Seuraava kohteemme oli Roppongi.
Kun pääsimme Roppongin asemalle näimme paljon lempi sarjani, One Piecen mainosjulisteita. Minä olin tietenkin ihan innoissani ja halusin tietää mistä oli kyse. Julisteet olivat kaikki japaniksi, joten paljon infoa niistä en saanut. Menimme Mori Toweriin mistä meidän oli tarkoitus mennä ylimpään kerrokseen ihailemaan Tokion maisemaa päiväsaikaan kun näin taas One Piece mainokset. Nyt selvisi että Mori Art Museumissa oli One Piece näyttely!!! Mikä tuuri!!! Näyttely oli vileä käynnissä enkä epäröinyt hetkeäkään vaan menin ja ostin 20 € lipun näyttelyyn. Mia ja Minttu menivät sillä välin ihailemaan Tokion maisemaa.
Tämän jälkeen lähdimme köpöttelemään kohti Shidomea ja Tokio Toweria. Matkalla näimme Tokion Hard Rock Cafen. Tokio Tower on aika lailla Pariisin Eifel tornin näköinen, mutta n. 10 metriä korkeampi. Sieltä oli ihan komeat näkymät Tokion ylle ja merelle.
Olimme totaalisen uupuneita kun lopulta pääseimme takaisin hotelille. Nyt kunnon yöunet ja huomenna uudestaan!
Tokyo, Japan: Saapuminen
En tiedä ketä on kiittäminen meidän täydellisestä Tokion matkasta. Meitä onnisti niin monella tavalla: matkanteko sujui sulavasti, sää oli mitä parhain, kirsikankukat olivat kauneimmillaan, näin One Piece näyttelyn! En usko että matka olisi voinut mennä millään tasolla paremmin.
Lähdimme torstaiaamuna yhdeksän aikaa bussilla Incheonin lentokentälle. Aamu oli todella lämmin ja enteili kaunista päivää Souliin. Olimme hieman huolissamme Tokion säästä, koska siellä oli edellisenä päivänä riehunut taifuuni! Lensimme United Airlinesilla Economy Pluss luokassa. Se oli hyvä, koska me kaikki kolme tyttöä olemme tällaisia pitkäsäärisiä kirahveja, että muuten oltaisiin istuttu polvet suussa. Lento kesti onneksi vain kaksi tuntia. Juuri ennen laskeutumista saimme pientä tuntumaa edellisen päivän taifuunista. Lensimme muhkeiden pilvien läpi ja joka kerta kun sukelsimme pilveen heittätti lentokone aika hurjalla tavalla. Onneksi pääsimme kuitenkin turvallisesti maahan.
Naritan lentokentältä oli n. 45 minuutin junamatka Tokioon. Meillä sattui hyvä tuuri, kun pääsimme samantien junaan eikä tarvinnut odotella kauaa. Nipporin asemalta vaihdoimme metroon ja siitä oli n. 30 minuutin matka Shin-Okuboon, missä hotellimme sijaitsi. Asuimme Tokyo Plaza hotellissa. Se oli siisti ja hyvä hotelli, mutta kalliiksi olisi tullut ellemme olisi saaneet sitä tarjouksella. Emme halunneet tuhlata sekuntiakaan matkastamme, joten heti kun olimme jättäneet laukut huoneeseen lähdimme katselemaan hotellin ympäristöä.
Käppäilimme Shinjukuun missä kiipesimme Tokyo Metropolitan Government buildingiin. Sieltä oli komeat näkymät öiseen Tokioon. Katselimme myös hieman Shinjukun yömenoa enne kuin menimme syömään. Ravintolassa oli masiina, mihin meidän piti syöttää kolikot ja valita haluamamme ateria. Sitten kone sylki ulos kuitin, minkä annoimme kettiöhenkilökunnalle. Söin friteerattua possua kananmunan ja riisin kera. Nams!
Illalla menimme aikaisin nukkumaan, koska seuraavana aamuna oli aikainen lähtö.
Korean Folk Village ja Everland
Perjantaina teimme kokopäiväretken perinteiseen korealaiseen kylään ja Everland-huvipuistoon. Lähtö oli klo 7.10 aamulla ja takaisin tultiin vasta kahdeksan aikaan illalla. Pitkä päivä, mutta kyllä kannatti.
Sää oli kostea ja kylmä, mutta ei onneksi satanut. Korean Folk Villagessa saimme tehdä savikulhoja ja kierrellä ympäri aluetta. Kaikki näytti vielä ihan kuolleelta: puut paljaana ja maa ruskeana. Kesällä näykmä olisi varmasti kaunis. Kukaan ei pystynyt nauttimaan perinteisestä kylästä kunnolla, koska kaikkien mielessä paloi ajatus huvipuistosta : D Lounaan jälkeen päästiinkin matkaan kohti Everlandia.
No, eihän se huvipuistokaan päässyt ihan oikeuksiinsa, mutta eipähän ollut liikaa väkeä, eikä tarvinnut kauaa jonotella laitteisiin. Kävimme yhteensä kolmessa kieputtimessa ja kahdessa vuoristoradassa. Ensimmäiset kolme laitetta (kieputin nro.1, vuoristorata nro. 1 ja kieputin nro. 2) oli ihan ok. Vähä oli lyhytkestoisia kaikki, eikä mitään kovin hurjia. Kieputin nro. 3 oli sen sijaan ensimmäinen kunnon kyyti. Se oli samanlainen kuin Linnanmäen Top Spin (nykyään kai Kieputin??), mutta kesti paljon pitempää, ja kieputti paljon pahemmin : D. Mutta sekään ei vetänyt vertoja päivän kohokohdalle, nimittäin jättiläismäiselle puuvuoristoradalle, T Expressille. Meidän Linnanmäen puuvuoristorata on pelkkä possujuna siihen menoon verrattuna! T Express on maailman kuudenneksi pisin puinen vuoristorata ja maailman jyrkin puuvuoristorata (jyrkin kohta 77 astetta). Korkein kohta on 56 metrin korkeudessa ja nopeus parhaimmillaan (pahimmillaan?) 104 km/h. Kyllä me huudettiin!! Pojat huusi yhtä kovaa kuin tytöt ellei kovempaa. Kyyneleet lensi silmistä. Se oli varmasti tähän mennessä elämäni paras kyyti!
Kävimme myös safariajelulla, mutta siitä tuli lähinnä vain paha mieli: eläimet näytti aika kurjilta…
Kauneimmillaan puisto oli illalla, kun kaikkialle syttyi kauniita valoja. Laitan tähän loppuun kuvia Folk Villagesta ja Everlandista.
Korean tunnilla sattuu ja tapahtuu…
Oli varmaan oudoin ja tuottoisin oppitunti ikinä.
Meidän korean tunnille ilmestyi kaksi naista. He jakoivat kaikille pienet mehupullot ja alkoivat selostaa jotain koreaksi. Luulin että he olivat jonkin uuden tuotteen mainostajia. Kun selostus loppui, toinen nainen tulkkasi: “We need your hair.” Katsoimme ihmeissämme toisiamme, mistähän tässä on kysymys. Opettajamme selitti, että he tavitsevat vaaleita hiuksia johonkin tutkimukseen. Hiuksien piti olla pituudeltaan n. 7 cm ja niiden piti olla luonnon vaaleat. Koska luokassa oli tasan 3 vaaleapäistä, ja minulla näistä kolmesta pisimmät hiukset, kaikkien katseet kohdistuivat minuun. Ei auttanut muu kuin yleisön painostuksesta suostua.
Minut istutettin tuoliin koko luokan eteen ja nainen alkoi saksia. Kun hän heitti hiustupon eteeni pöydälle olin hivenen huolissani. Mitä siellä selkäni takana tapahtuu? Kuinka paljon hän oikein leikkaa?!? No, ajattelin että hiukset on kuitenkin uusiutuvaa luonnon vara, kyllä ne kasvaa takaisin. Kun show oli ohi, naiset kiittivät meitä ja lähtivät matkoihinsa.
Ai niin! Taisin unohtaa mainita erään olennaisen seikan: minullehan siis maksettiin tästä touhusta 100 000 wonia mikä on n. 66 €. Lopputulos: epätasaisesti kerrostetut hiukset, 100 000 wonia rikkaampi. Kyllä juu oli sen arvoista : D
Hello Mr. Springtime!
Kyllä! Kevät saapu pikkuhiljaa myös Etelä-Koreaan. Täällä Koreassa on tarina joka selittää, miksi Maaliskuun ensimmäisten lämpimien päivien jälkeen on kolme tai neljä kylmempää päivää.
Tarinan mukaan kevään uudet kauniit kukat tekevät talvesta niin kateellisen, että se yrittää tulla takaisin, mutta mikään ei voita kevään lämpöä, ja lopulta talven on päästetävä kylmä otteensa irti.
Viime lauantain olin Jisun kanssa Coexin ostoskeskuksessa hengailemassa. Kun lähdin kävelemään kohti metroasemaa, alkoi sataa lunta! Koko viikonloppu ja tämän viikon alku oli hyistä ja kylmää, mutta eilen oli todella lämmin päviä! Ensimmäistä kertaa pystyi jättämään takin sisälle ja kävelemään pelkässä hupparissa ulkona. Tänään on myös lämmin päivä ja näin myös kevään ensimmäiset kukkaset! Voi olla, että talvi yrittää vielä viimeisen kerran tulla takaisin, mutta kevät vie lopulta voiton.
Tällä ja ensi viikolla on tiedossa huippu hauskat viikonloput. Huomenna menemme koulun järjestämälle vaihtareiden retkelle. Tiedossa on kulttuurinähtävyyksiä ja iltapäivällä Everland-huvipuisto, mikä on kuulemma Korean paras huvipuisto, mutta myös kallein. Onneksi koulu maksaa! Lauantaina tai sunnuntaina menemme kavereiden kanssa anime ja manga tapahtumaan : D Siitä tulee mielenkiintoista ja hauskaa! Ja tasan viikon päästä on sitten tiedossa TOKIO!!! Siitä tulee varmasi huippu reissu : )
Laitan tähän loppuun vähän kuvia Coexista ja keväästä.
